Yhteisöllisyyttä kasvatetaan futiksella

Vanhemmat halutaan mukaan lasten harrastukseen.

Varissuon Pelttarin tekonurmikenttä on suosittu paikka. Kaksi kertaa viikossa siellä harjoittelee lähiseudun esikoulu- ja ekaluokkalaisista tytöistä koottu jalkapallojoukkue.

– Olen täällä ekaa kertaa. Täällä on mun kaveri päiväkodistakin, Ema Avdic , 6, hymyilee.

Omaa jalkapalloa kainalossaan rutistava tyttö lähtee reippaasti kohti joukkueen valmentajaa, Jussi Pajuniemeä .

Tytön äiti Admira Avdic toivoo, että tytär viihtyisi lajin parissa.

– Ema kokeilee ja sitten jatkaa, jos tykkää. Sain viestin tästä mahdollisuudesta Wilmaan ja juttelin jo muiden äitien kanssa, kentän laidalla harjoituksia seuraava äiti Avdic toteaa.

Uusi joukkue on osa hanketta, jonka Suomen palloliitto yhdessä Turun nappulaliigan ja Jussi Pajuniemen Filius&Fila- yrityksen kanssa ovat kehittäneet.

Hankkeen tarkoituksena on perustaa 2013–2014 syntyneille tytöille jalkapallojoukkueet Itä- ja Länsi-Turkuun, kaupungin maahanmuuttajavaltaisille asuinalueille.

– Joukkueessa 10 olisi kiva lukumäärä. Jos tyttöjä tulee enemmän, sitten perustamme useamman joukkueen, valmentaja Pajuniemi lupaa.

Tavoitteena on tarjota ikäryhmän tytöille harrastus ja vakiinnuttaa joukkueiden toiminta myös kaksivuotisen hankkeen jälkeen – sitouttamalla pelaajat vanhempineen osaksi harrastustoimintaa.

Harjoituksia pidetään kahdesti viikossa sekä Hepokullassa että Varissuolla. Tytöt harjoittelevat kerrallaan puolentoista tunnin ajan.

Hankkeessa on kolme pelaajia koskevaa tavoitetta. Ne kaikki tähtäävät yhteisöllisyyden kasvattamiseen pelaajien ja näiden perheiden kesken.

Ensimmäisenä tehtävänä on auttaa lapsia löytämään liikunnan ilo. Toisena tehtävänä on oppia asettumaan toisten asemaan ja myös kunnioittamaan näiden kulttuuria. Kolmas tehtävä on kasvattaa lapset ottamaan vastuuta harrastusympäristönsä ilmapiiristä, siisteydestä ja viihtyvyydestä.

Tyttöjoukkueiden kokoamista seuraa tarkasti myös Marika Huurre , Turun nappulaliigan aluekoordinaattori.

– Aina kun uusi joukkue perustetaan, tarvitaan valmennustiimi eli vapaaehtoisten aikuisten ryhmä, joka huolehtii siitä, mitä kentällä tapahtuu. Ryhmä kootaan pelaajien vanhemmista. Tämän ikäiset lapset tulevat ja menevät. Vanhemmat menevät siinä mukana, siksi on tärkeää, että saamme kasaan kokonaisen tiimin, eikä kaikki ole vain yhden tai kahden aikuisen varassa, Huurre tarkentaa.

Nappulaliigassa yritettiin aiemmin kasata tyttöjoukkuetta maahanmuuttovaltaisilla alueilla hieman vanhemmista, noin 10-vuotiaista tytöistä. Hanke muodostui liian haastavaksi, siksi nyt katse kohdistettiin nuorempiin lapsiin.

– Vanhemmat lapset liikkuvat jo itsenäisesti. He saapuivat harjoituksiin ilman vanhempia, eikä heidän tuekseen saatu kasattua tarpeellista valmennustiimiä, Marika Huurre jatkaa.

Nappulaliigan joukkueita syntyy Huurteen mukaan lähes itsestään alueilla, joissa niistä on jo perinteitä. Maahanmuuttovaltaiset alueet on kuitenkin koettu tässä suhteessa haasteellisemmiksi.

– Suomalainen seura- ja vapaaehtoistoiminta on vierasta useille maahanmuuttajille. Heille voi tulla yllätyksenä esimerkiksi se, että vanhemmille ei makseta tehtävistä.

Suomalaiseen seurakulttuuriin perehdyttämisessä apuna ovat myös nappulaliigan vapaaehtoiset seuratulkit.

– Voimme tulla käymään, kun uusi joukkue aloittaa, jotta valmentaja saa keskittyä valmentamiseen, seuratulkki Tiina Koski kertoo.

Avukseen hän on värvännyt tyttärensä Pihla Kosken . Yhdessä äiti ja tytär hankkivat muun muassa käännöksiä liigan tiedotteisiin, auttavat seuraan liittymisessä ja valmennustiimien rekrytoinnissa.

– Mä tykkään jalkapallosta, ohi kulkeva Seela Kaasalainen , 7, hihkaisee. Tiivistäen samalla iloisella olemuksellaan sen, mistä koko projektissa on kyse.

Lisätietoja osoitteessa www.turunnappulaliiga.fi.


Itä- ja Etelä-Turusta tyttöjoukkue on koottu Varissuon, Lausteen, Pääskyvuoren, Halisten ja Hannunniitun lähiöistä. Länsi- ja Pohjois-Turusta mukana ovat Runosmäki, Kärsämäki-Maaria, Paattinen, Pansio ja Hepokulta.

Susanna Hiltunen

Turun Sanomat