Helmikuun vapaaehtoinen on Tua Fagernäs.

Reilu kolme vuotta sitten meidän pojat liittyi Nappulaliigan aluejoukkueisiin. Silloin aloin seuraamaan milloin treenejä ja milloin pelejä. Oon aina tykännyt seurata, etenkin pelejä. Tuntuu pieni pistos aina, jos joku peli jää näkemättä. Oon se äippä, joka kannustaa kentän laidalla, äänekkäästi ja tunteella.
 

Nappulaliiga järjestää vuosittain lasten äideille Leidi-Cupin, ja pari vuotta takaperin saatiin porukka kasaan ja osallistuttiin. Tässä myös miehelläni, joka pelaa Nappulaliigan ikämiehissä, oli osuutta asiaan. Muistaakseni hän ilmoitti minut Leidi-Cupin ryhmään. Alettiin treenaa lasten äitien kanssa ja hitsi, sillon kyllä innostuin jalkapallosta. Päätin ottaa yhteyttä Nappulaliigan Naisten joukkueeseen, ja vaikkei mitään jalkapallotaustaa ollutkaan, pääsin joukkueeseen.

Nappulaliiga perusti toukokuussa 2018-2019 syntyneiden tyttöjen aluejoukkueita ja meidän tytär aloitti Pohjoisen jengissä. Valmentajat valittiin tuttuun tapaan vanhempien keskuudesta, joten olin jo henkisesti valmistautunut ilmoittautumaan valmentajaksi. Vähän tuli aristeltua, kun oma tietämys jalkapallosta oli vielä lapsen kengissä. Onneksi muitakin vanhempia lähti vapaaehtoistyöhön, iso kiitos heille! Kiitos kaikille toimihenkilöille, teette hyvää työtä.

Loppu viimeksi asiat lähti rullaa musta aika kivasti. Oma valkkuni sanoi, että kouluttaudut vaan niin paljon kun mahdollista. Ja ilmoittauduinkin, niin monelle kurssille, kun perhe-elämä antoi myöden. Suosittelen käymään koulutuksissa, kurssitarjonta on aika laaja ja sieltä sain myös oppeja omaan pelaamiseen. Lisäksi nappulaliigalaisena pääsee ilmaiseksi kouluttautumaan seuran koulutuksissa.

Jalkapallo on kuitenkin paljon muutakin kuin opettelemista hyväksi jalkapalloilijaksi. Treeneissä oppii muun muassa yhteisöllisyyttä, sinnikkyyttä, tavoitteellisuutta ja itseluottamusta. Parhaimmillaan nämä taidot kantavat läpi elämän. Arvostan valmentamisessa pedagogista näkökulmaa. Se luo kentälle turvallisen ympäristön, jossa lapsi uskaltaa epäonnistua, uskaltaa ilmaista mielipiteensä, uskaltaa olla keskeneräinen, uskaltaa olla leikkivä ja innostunut lapsi kentällä.

Olen aika intohimoinen valmentaja ja täysillä mukana treeneissä. Pyrin luomaan innostuneen ja positiivisen ilmapiirin. Tykkään hassutella ja naureskella, pitää pienen pilkkeen silmäkulmassa. Sanoisin, että tämä homma tuottaa suurta iloa itselleni. On ihana nähdä, miten lapset kehittyy ja riemastuu jalkapallosta. Vaikkei aikaisempaa kokemusta jalkapallosta olisikaan, niin tähän pystyy hyvin lähteä mukaan. Rohkeasti vaan!

Kiitos Tualle arvokkaasta työstäsi lasten jalkapallon parissa.