"Nauttikaa lapsenne harrastuksesta, mutta ei liikaa."

23.7.2012

Professori Kari Uusikylä
Professori Kari Uusikylä

Professori Kari Uusikylä - Nauttikaa lapsenne harrastuksesta, mutta ei liikaa!

Kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä suhtautuu jalkapalloon isolla tunteella. Erityinen paikka hänen sydämestään löytyy Vaasan Palloseuralle. Uusikylä jakaa ajatuksiaan säännöllisesti eri medioissa lasten liikuntaan ja seuratoimintaan liittyvissä aihepiireissä. Seuraavassa vuoden 1961 Suomen tekniikkamestari valottaa ajatuksiaan lasten liikuntaa koskeviin kysymyksiin.

 

Mainitse muutama asia, jotka ovat mielestäsi pielessä lasten liikunnassa. - Yhteiskunta on muuttunut siihen tapaan, että liikkuminen tapahtuu enemmän seuroissa. Olisi hienoa, että lapsien luontainen halu ja spontaaninen liikunta säilyisivät myös vapaa-ajalla. Tässä vanhemmat ovat tärkeässä roolissa. Lapset eivät saisi olla vain harrastustoiminnan paketteja, joita kuljetetaan paikasta toiseen. Liikunnasta on tullut myös kallista ja sen myötä se ei ole mahdollista kaikille.

Olet aikoinaan sanonut haastattelussa ”Tehovalmennuksella hukataan lahjakkuuksia”. Mitä sillä tarkoitat? - Olen sitä mieltä, että lapsia ei saa karsinoida liian aikaisessa vaiheessa hyviin ja huonoihin. Jos esim. keskinkertainen suljetaan ulos alle 10-vuotiaana, menetetään varmasti lahjakkuuksia. Seurojen, vanhempien ja valmentajien liiallinen kunnianhimo voi tappaa innostuksen ja sitä kautta tuottaa loppuun palamisen jo 15-vuotiaana. Ei pidä olla liian kiire menestymään. Liian varhain ei saa vaatia, että se yksi laji on koko elämä. Elämä ei saa olla pelkkää voittamisen pakkoa, mieluumminkin iloa ja hauskuutta. On tietenkin inhimillistä, että aikuiset nauttivat lastensa menestymisestä, mutta sille ei pitäisi sokaistua.

Missä iässä sinun mielestä olisi parasta aloittaa ”tehovalmennus”? - 14-15-vuotiaana tehdään usein se päätös, että onko tämä minun laji ja haluanko panostaa tähän. On tietysti huomioitava se, että lapset kehittyvät eritahtisesti. Liian suuret odotukset, liian nuorena voivat tappaa intohimon lajia kohtaan. Intohimo on kuitenkin se tärkein elementti, kun tehdään talentteja

Jokin aika sitten puhuttiin Kaikki Pelaa -järjestelmästä. Nyt kuulutetaan yksilön kehittämisen sekä huippu-urheilijan polun nimeen. Mitä mieltä olet tästä asetelmasta? - Nämä asiat eivät ole mitään vastakohtia. Asiat tulee hoitaa järkevästi eikä vain asettaa urheilijaa polun päähän ja laittaa eteenpäin. Se, että kaikki liikkuvat itselleen sopivassa viiteryhmässä, on edelleen tärkeää. Se onkin sitten mielenkiintoista, että kuinka paljon seurat ottavat vastuuta kaikkien liikuttamisesta ja kuinka paljon ne panostavat siihen. Totta kai huipullekin voi mennä, kunhan sinne mennään lapsen ehdoilla vapaaehtoisesti ja huolehditaan muustakin elämästä.

Mitä vaikutuksia sillä on, jos lapsen lahjakkuus kanavoidaan vain yhteen asiaan/aiheeseen? - Lahjakkuus on vain yksi elämän osa-alue. Lahjakkuuden kanavoituminen johonkin asiaan tulisi tapahtua lapsen halun mukaan, jotta lahjakkuuden toteuttaminen olisi mielekästä. Esim. harrastamisessa mikään ei voita sisäistä motivaatiota. Tuleeko lapsi harjoituksiin isän tai äidin perässä leuka rinnassa vai riemuiten edellä juosten? Vastaus kertoo jo paljon. Miksi siis urheilla tai harrastaa, jos se ei ole kivaa?

Mitä vanhempien ja valmentajien kannattaa pitää mielessä, kun he ovat mukana lasten ja nuorten harrastustoiminnassa? -Kaikkien tulisi ymmärtää, mikä lasten harrastamisessa on tärkeää. Ei vain menestys, vaan myös yhteisöllisyys, joukkuehenki ja muista välittäminen. Kaikkien tulisi omaksua oma roolinsa lapsen edun näkökulmasta, valmentaja valmentaa, joukkueenjohtaja johtaa, vanhempi kannustaa eikä siis valmenna tai johda joukkuetta. Nämä asiat on hyvä keskustella ja sopia yhdessä mukana olevien aikuisten kesken. Nauttikaa siis lapsenne harrastuksesta, mutta ei liikaa!