Avoin kirje valmentajille, joukkueiden muille taustahenkilöille ja pelaajien vanhemmille!

Piiri ja sen kurinpitovaliokunta ovat tässä alkukauden aikana saaneet tiedokseen/päätettäväkseen useampia erotuomariraportteja ja joukkueiden kirjelmiä/selvityspyyntöjä liittyen lähinnä aikuisten käytökseen ja kielenkäyttöön otteluiden aikana kenttien laidoilla. Näihin asiakirjoihin, niiden sisältöön ja niistä pyydettyihin vastineisiin tutustuminen on tuntunut sekä piirin henkilökunnasta että valiokunnan jäsenistä todella surulliselta!

On vaikea ymmärtää, mitä aikuiset oikein ajattelevat – vai ajattelevatko mitään – toimiessaan eri rooleissa erityisesti lasten ja nuorten otteluissa? On asiatonta ja perusteetonta erotuomariston arvostelua, on kiroilua ja loukkaavaa kielenkäyttöä, on aikuisten keskinäistä ala-arvoista sanailua ja kaiken huippuna vielä sekä omien että vastajoukkueen pelaajien taitoihin, ulkonäköön, varusteisiin, perhetaustaan tms. kohdistuvaa täysin sopimatonta kommentointia!?

Ja kuitenkin kaikkien kentän laidalla olevien aikuisten tärkein tehtävä on luoda jokaiseen otteluun turvallinen ilmapiiri! Ilmapiiri, jossa jokainen otteluun osallistuva voi tuntea sekä onnistumisen elämyksiä että epäonnistumisen tuskaa, kohdata voittoja ja tappioita, nauttia joukkuekavereiden tuesta ja vastapelaajien arvostuksesta. Ilmapiiri, jossa pelaaja haluaa mitata ja näyttää omaa osaamistaan ja jossa hän uskaltaa yrittää myös suorituksia, jotka eivät aiemmin ole häneltä vielä onnistuneet. Ilmapiiri, jossa jokainen huomaa kehittyvänsä ja johon hän uudelleen ja uudelleen haluaa palata iloisena omana itsenään.

TÄLLAISEEN ILMAPIIRIN EI KUULU SE, ETTÄ VANHEMMAT…
- huutelevat alatyylisesti nimitellen vastajoukkueen vanhemmille ja/tai joukkuetaustoille
- arvostelevat oman tai vastajoukkueen hieman hitaammin kehittynyttä, hieman tukevampaa tai muuten erilaista pelaaja
- nauttivat (ja tuovat sen myös julki) jokaisesta vastajoukkueen pelaajan epäonnistumisesta
- uhkailevat eri tavoin omaa jälkikasvuaan, jos pelaaminen ei suju heidän mieleisellään tavalla tai jos tapahtuu epäonnistuminen
- ottavat asiattomasti kantaa erotuomariston ratkaisuihin (vanhempien sääntötuntemus on keskiarvollisesti lähes olematonta)
- ohjaavat kentällä olevia pelaajia pelillisissä asioissa (= on valmentajien tehtävä)
- arvostelevat kovaäänisesti oman joukkueen valmentajan peluuttamista tai muita pelillisiä ratkaisuja
- jne. jne.

TÄHÄN ILMAPIIRIIN EI KUULU MYÖSKÄÄN SE, ETTÄ VALMENTAJA/JOUKKUETAUSTA…
- käy alatyylistä sanailua vastajoukkueen taustojen kanssa
- osallistuu vanhempien/katsojien keskinäiseen nimittelyyn/väittelyyn
- arvostelee äänekkäästi omaa ja/tai vastajoukkueen pelaajaa tai hänen suoritustaan
- arvostelee äänekkäästi erotuomariston tekemää ratkaisua
(joukkuetaustojen sääntötuntemus ei ole juuri sen parempi kuin vanhemmilla)
- huutaa jatkuvasti – syötä, kuljeta, laukaise, liiku, jne. – ohjeitaan omille pelaajille. Jos haluat, että pelaaja kehittyy, anna pelaajan tehdä omia ratkaisuja, joiden ratkaisumallit olet hänelle toivottavasti harjoituksissa opettanut!
- peluuttaa joukkuettaan sovitun vastaisesti tai muuten pelaajia epäoikeudenmukaisesti kohdellen
- jne. jne.

Molempien ryhmien kannattaa asettua pelaajan asemaan ja miettiä miltä itsestä tuntuisi, jos…
- omat vanhempasi tulisivat seuraamaan omaa harrastustasi ja käyttäytyisivät yhtä ala-arvoisesti?
- iso osa työpäivästäsi menisi naapuriyksikön työtekijöiden kanssa riitelyyn ja toistensa haukkumiseen?
- oma pomosi olisi työpaikalla koko ajan vieressä huutamassa ohjeita jokaiseen työvaiheeseen?
- sama pomosi haukkuisi Sinut julkisesti jokaisesta yksittäisestä epäonnistumisesta työtehtävässä?
- työkaverisi tai ihmiset kadulla naureskelisivat ulkonäöllesi tai vaikkapa vähän ”kärsineille” vaatteisillesi?

Piiriorganisaation puolesta vetoan vahvasti kaikkiin teihin eri rooleissa toimivat aikuiset!

Kun menette toimijaksi tai katsojaksi otteluun, muistakaa AINA mitä ja ketä varten te siellä kentän laidalla olette!

Antakaa pelaajien ja erotuomariston pelata kentällä omaa peliään, ratkaista ottelu rehdisti omia vahvuuksiaan käyttäen ja toisiaan kunnioittaen!

Jos joku asia ei toimi, käydään se sitten ottelun jälkeen seuraavissa harjoituksissa, seuraavassa koulutuksessa tai illalla kotona asiallisesti ja rauhallisesti – ilman ottelun aikaista tunnelatausta – lävitse ja varmistetaan näin kaikkien kehittyminen omalla tasollaan, jokaisen omantunnon vahvistuminen ja iloisuuden jatkuminen hyvän harrastuksen parissa.

Veijo Vainikka
piirijohtaja
SPL Kaakkois-Suomen piiri

LINKKI ja LÄHDE

http://www.palloliitto.fi/uutiset/kaakkois-suomen-piiri/avoin-kirje-aikuisille